Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Sibelius’

Työpisteessäni roikkuva Sibeliuksen juhlavuoden seinäkalenteri on jo viimeisellä lehdellään. Joskus sitä vilkuillessani mietin, että tuskin kukaan on niin tukevasti kansakunnan kaapin päällä kuin Sibelius. En siltikään voi väittää, että olisin varsinaisesti kasvanut Sibeliuksen musiikkia kuunnellen: Karelia (Op. 11) ja Finlandia (Op. 26) minulla toki oli kasetilla kouluikäisenä mutta en tule sellaisesta kyldyyrikodista, jossa olisi käyty iltaisin konserteissa tai sunnuntaisin loikoiltu levysoittimen liepeillä. Toisaalta, eihän suomalaislapsi voi Sibeliuksen teoksilta välttyäkään: aivan varmasti niitä on huomaamatta tihkunut televisiosta tyypillisesti Kolin vaarojen tai yleispätevien järvimaisemien taustalla. Metsät, suot, kurjet ja joutsenet ovat niin tavallista sibbekuvastoa, että vaikka olen ryhtynyt vasta aikuisena oikein kuuntelemalla kuuntelemaan Sibeliusta, en voi olla varma, ovatko musiikin herättämät mielikuvat enää omiani.

Mutta kuuntelinpa Sibeliuksen sinfonioita missä tahansa, kokemus on aina sama: on kuin kävelisin metsään. Metsään, jossa säät ja vuodenajat vaihtuvat, ja jossa aina jokin uusi kukka aukeaa tai uusi lintu pesii mutta kaikki on kuitenkin tuttua, eikä siksi tarvitse pelätä silloinkaan, kun myrsky narisuttaa konkeloon kaatuneita puunrunkoja. Sibeliuksen musiikissa on jotain samalla tavalla kotoisaa kuin äidinkielessä, jolla ensimmäiseksi olen oppinut asioita ymmärtämään: se kuulostaa siltä, miltä minun maailmani kuulostaa.

Analyyttinen osa aivoistani tietysti epäilee tuotakin tuttuuden tunnetta: kenties Sibeliuksen sinfoniat kuulostavat omankielisiltä vain siksi, että olen kuunnellut niitä enemmän kuin kenenkään toisen säveltäjän töitä, ja kenties olen kuunnellut niitä enemmän vain, koska Sibelius oli suomalainen, joten sehän on vähän kuin velvoite.

Sibelius-metsässä on myös paljon tilaa, eikä siellä ole koskaan ketään muita. Olen aina yksin, eikä omakaan läsnäoloni ole tärkeää, koska olen vain katselemassa vihreyttä ja valoa, ja kuuntelemassa sammalmättäiden välissä solisevaa puroa. Kävelen metsään, kun haluan olla rauhassa ja häipyä taustalle.

Koska muistan hetken, jona oivalsin, ettei Sibelius-metsässä ole ihmisiä, tiedän, että se mielikuva ainakin on aidosti omani. Siksi olin vain ilahtunut jaetusta kokemuksesta ja läpsäisin henkisen ylävitosen, kun Vesa Sirenin haastattelussa helmikuulta itse Simon Rattle sanoi:

”In Sibelius’ [music] – certainly in the symphonies – you very rarely feel that there are people there.”

Joten jos ubaani tungos ahdistaa niin tuostapa polun päästä lähtee kuudes sinfonia (d-molli, Op. 104, Sinfonia Lahden levytys vuodelta 2001):

Tervemenoa metsään, ja hyvää Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!

Read Full Post »

%d bloggaajaa tykkää tästä: